"Palauttaa ja säilyttää ihon normaalin kosteuden."

Voi sentään.

Olin juuri tulossa kehumaan, kuinka hyvän ja järkevän apteekkiostoksen tein.

Vaan nytpä totesin, että oho, tässä kosteusvoiteessahan on kaikkien kammoamaa silikonia!

No, aloitetaan nyt silti alusta.

Minulla on pintakuiva sekaiho, joka ei vaadi suuria ponnisteluja pysyäkseen kunnossa. Oikeastaan aina, kun ei ole pakkasta, unohdan vartalon rasvaamisen jopa viikoiksi, koska iho ei oireile. Iisiä.

Niin. Ensimmäinen kirosanamme pakkanen. Sitä on viime viikkoina riittänyt. Salakavalasti kalsa on tunkeutunut vaatekerrosten välistä (kirjaimellisesti) iholle ja alkanut aiheuttaa hilseilyä. Kutinavaiheeseen ongelma ei onneksi ehtinyt ennen kuin huomasin valkoista ihotomua mustalla paidalla. Kesiminen on kuivumisen ensimmäinen aste.

Turboaseeni sodassa iho-ongelmia vastaan ovat seuraavanlaiset:

Essex Lotion hydrogeeli 500 ml ja Aqualan L 400 g

Etualalla oleva Essex oli siis se tämänpäiväinen ostokseni, josta ehdin jo olla aivan hemmetin ylpeä. Kerrankin kuuntelin "järkeni" ääntä ja ostin ruman pönikän hajusteetonta kosteusvoidetta. Ja vieläpä apteekista - kuinka sivistynyttä!

Kotona kuvan otettuani vilkaisin pullon etikettiä ja leukani loksahtivat. Oikeasti tosin puristin silmäni kiinni ja toivoin tuskaisesti nähneeni harhoja. Vaan ei, Ingredienser-kohdassa loistivat minuakin itsetietoisempina sanat dimethicone ja cyclomethicone.

Hävettää myöntää, mutten oikeasti tiedä, mitä pahaa silikoneissa on. Kuin että ne saattavat tukkia ihohuokoset ja tukehduttaa karvatupet, jos huonosti käy. Netistä löytyy satoja keskusteluja silikoneista ja niiden pahuudesta, mutta koska kemiantaitoni ovat ruosteessa, enkä oikein aina jaksa vaivata päätäni nippelitiedolla, olen jättänyt perehtymättä aiheeseen. Ihan silkkaa laiskuuttani, siis.

Sen verran olen ymmärtänyt, että silikonit jaotellaan kahteen ryhmään, vesiliukoisiin ja veteen liukenemattomiin. Dimethicone ja cyclomethicone eivät liukene veteen kumpikaan, mikä kuulostaa maallikon korviin pahalta.

Essexissä hyödynnetään todennäköisesti silikonien kykyä muodostaa kalvo ihon pinnalle, sillä etiketissä lukee "-- säilyttää ihon normaalin kosteuden". Markkinamiehet käyttävät myös useasti kaunista sanamuotoa "lukitsee kosteuden". Ei kuulosta enää kovin kauhealta.

MUFE HD Microfinish Powder

Kuten jo mainitsinkin, olin viikon lomalla Arabiemiraateissa marraskuussa. Loma oli onnistunut, niin säiden kuin ostostenkin osalta.

Olen aina ollut kova shoppailemaan ulkomailla, koska sieltä saa brändejä, a) joista voi Suomessa vain haaveilla, b) joita voi tilata Suomeen netin kautta, jos ei pelkää tullirajojen paukkumista. Otin siis kaiken irti siitä faktasta, ettei Yhdistyneet Arabiemiirikunnat tunne sellaista termiä kuin arvonlisävero, ja kulutin dirhamini kaikkeen tyttömäisen turhaan.

Paris Gallery oli nasta paikka, jossa myytiin hajuvesiä, selektiivistä kosmetiikkaa ja Guessin laukkuja. Mukaluksuslaukkuni ostin muualta, mutta PG:stä mukaani tarttui pari matkani parasta ostosta.

Neidit, saanko esitellä: HD Microfinish Powder ja MUFE:n maailman pehmein kabuki!

Olen tainnut joskus kertoa käyttäväni MUFE:n HD-meikkivoidetta? En ollut aluksi kovin vakuuttunut sen peittävyydestä, mutta opin kuitenkin ajan mittaan tykkäämään sen jättämästä luonnollisesta lopputuloksesta.

Arabiemiraateissa opin kantapään kautta sen, että vaikka arabinaiset ovatkin kadehdittavan huoliteltuja, meillä suomalaisessa kulttuurissa ei kuitenkaan ole kovin luontaista näyttää siltä, kuin ihoa peittäisi täysimattainen maski. Menin Paris Galleryyn kysymään oikeansävyistä meikkivoidetta (jonka senkin muuten ostin, mutten ole vielä korkannut, kun edellistä on vielä jäljellä), mutta päädyinkin MUFE-tuoliin neljän (!) ihmisen puunattavaksi.

Ensinnäkin vain puolet kasvoistani meikattiin. Pohjalle levitettiin valoa heijastava pohjustusvoide, silmien alle peitevoidetta, sitten meikkivoide ja päälle puuteri. Poskipunan kohdalla oli pakko sanoa no thanks, koska kiireinen aikataulumme ei olisi periaatteessa antanut periksi edes pohjustusvoiteelle...

Meikkisession jälkeen puolet kasvoistani näytti hämmästyttävän elottomalta. Se oli puuteroitu kalman kalpeaksi. Ei siis mikään ihme, että tumma meikkaajamies tarjosi poskipunaa. Pohjoismaalainen eläväkuollut oli varmasti hyvin järkyttävä näky.

HD-tuoteperhe on ilmeisesti suunniteltu tv:ssä ja elokuvissa esiintyville ihmisille, niin virheettömän ihon niillä saa. Mutta koska minulla ei ole aamuisin aikaa luoda eloa kasvoilleni varjostuksilla ja korostuksilla, suosin jatkossakin vaatimattomampaa meikkaustapaa. Kevyesti meikkivoidetta, sitten kissanpennunpehmeällä kabukilla pahin kiilto piiloon t-alueelta (otsa, nenä, leuka). Vähän poskipunaa tai arskapuuteria, ripsari ja huulirasva - valmis.

Huteja ja hittejä

Olen aiemmissa postauksissani keskittynyt lähinnä hyviin ja toimiviin tuotteisiin. Nyt nostetaan kissa pöydälle ja erotellaan jyvät akanoista - mikä toimii ja mikä ei?

Nivea Visage Natural Beauty -kosteusvoide

Erästä valokuvauksen opettajaa lainatakseni, tämä kosteusvoide oli hirveetä soossia. Tuoksu on raikkaan saippuamainen ja koostumus vaikuttaa ensin herkullisen täyteläiseltä ja kimaltelee ihanasti, mutta levitysvaiheessa voiteen puutteet tulevat esiin.

Heleyttäviksi tarkoitetut pigmentit jumahtavat yhteen paikkaan tehden ihosta heleän sijaan epätasaisen näköisen. Meikatessa voide päättää hilseillä irti ja sotkea kiireisen meikkaajan aamurutiinit perusteellisesti. Aaarrggh!

Lush American Cream -hoitoaine

Olin kuullut Lushin hiustenhoitotuotteista kaikenlaista huhua ja juorupuhetta, joten yhdellä ostosreissulla tein pienen 100 gramman spontaaniostoksen tuossa huumaavan tuoksuisessa pikkukaupassa. 

No, olisi kannattanut harkita edes yön yli, sillä hoitoaine ei tee kutreilleni mitään. Tukka haisee pesun jälkeen vahvasti vaniljaiselta, ja haju tunkee vahvimminkin hajustetun hiuslakan läpi. Turhake, mutta onneksi ei kovin iso turhake.

Lush I Love Juicy -shampoo

Vahingosta viisastuneena mietin ennen seuraavaa Lush-vierailuani hiusteni tarpeita. Citykäytävän myymälän ystävällinen myyjä saikin kuulla vuodatusvirren rasvoittuvasta hiuspohjasta ja ohjasi minut rauhallisesti oikean hyllyn luokse. 

Päädyin kiinteän sampoon sijaan pullossa olevaan nestemäisen sampoohon. Hedelmäisten tuoksujen ystävänä valitsin I Love Juicyn, jonka tuoksu toi ensinuuhkaisulla mieleen karviaisen (oikeasti tuote sisältää mangoa, ananasta, kiiviä ja papaijaa). 

Tekee mitä lupaa, eli pesee hiukset puhtaiksi. Pieni 100 gramman pullo mahtuu helposti viikonloppulaukkuun. Nam!

M.A.C Lustre Lipstick "See Sheer"

Koska rrrakastan kosmetiikkaa, haluan kehua yhtä montaa tuotetta kuin olen ehtinyt haukkuakin. Tasapuolisuuden nimissä nostan siis jalustalle yhden uusimmista hankinnoistani, joka, yllätys yllätys, on maailman koukuttavimmalta kosmisbrändiltä MACiltä!

Tarina meni jokseenkin näin: hipsin Stockalle uusimman kokoelman perässä, mutta harmikseni suurin osa sen kiehtovimmista tuotteista oli jo loppuunmyyty. Opintotuen saapumisen kunniaksi en kuitenkaan halunnut poistua ständiltä tyhjin käsin (kukapa haluaisi), joten pyysin myyjää suosittelemaan minulle hyvää arkipunaa. Cindy Lauperin nimikkopunan lisäksi myyjä tarjosi See Sheer -punaa, johon päädyin. 

Sävy on hieman koralliin taittava punainen, joka ei ole huulikiiltoihin tottuneellekaan liian räväkkä. Rennon nutturan ja näyttävän pannan kanssa sain luotua tänään arkisen señorita-lookin, joka täydellistyi See Sheerilla. I'm in love.

Perjantairaportti

Ensiksi pienen pieni tuotesuosittelu kämmenselkäkokeilun perusteella:

Goshilta ilmestyi kesän kokoelmassa kullanhohtoinen, mutta neutraali luomivärinelikko, jota oli ainakin vielä tänään myynnissä Helsingin Sokoksella. Hintaa paletilla oli noin 16,50 € (kirjoittaja pidättää oikeuden muutamien kymmenien senttien virhemarginaaliin). 

Kuva täältä

Erinomainen pigmentti, etenkin vaaleimmat sävyt levittyivät pehmeästi. Tummin, varjostussävy Mocha Choc, on kahvinruskea ja lyhyen kokeilun jälkeen vaikuttaa erittäin kestävältä. Mikäli en omistaisi samantapaisia värejä ja kävisin säännöllisesti töissä, olisin taatusti ostanut tämän ihanuuden kokoelmani jatkoksi.
Neutraaleja sävyjä suosiville ja hohdetta pelkäämättömille suosittelen kyseistä palettia sydämellisesti. Eikä hintakaan päätä huimaa (vrt. Diorin viisikot).

Sitten: Projekti Hiukset

Meikähän vaihtoi pari viikkoa sitten hiusten värin erittäin tummaksi, vaikka olenkin luonnostani melko vaalea jopa suomalaisella mittapuulla. Vaalea tyvikasvu yhdistettynä tummaan hiuksistoon aiheuttaa surullisen kuuluisan kalju-efektin, jota vastaan aion taistella, vaikken ihan joka kuukausi kampaajalle pääsisikään.

Salaiset aseeni:

Lifetexin Color Reflex -sampoo on tuttu edelliseltä tummalta kaudeltani. Tuolloin käytin ruskeille hiuksille tarkoitettua versiota tästä, mutta nyt repäisin ja ostin punaisen, sillä haluan tukkaani hieman väriä. Olen ihastunut True Bloodin kalpeisiin punapäihin Jessicaan ja Arleneen. Tiedän kyllä, ettei tummasta tukasta pysty värisampoilla kirkkaanpunaista saamaan, mutta kikkailu ja kokeilu on silti kivaa. Täytyy vain tiedostaa faktat ja antaa mennä.

Pelkän sampoon varassa en onneksi ole. Revolutionary Redin Ami kehui blogissaan KC:n Color Mask -hoitoainetta, joka osoittautui erinomaiseksi värjäysteholtaan. Testasin hoitista klipsipidennyksiini ja tässä kuva before and after -hengessä:

Epätasainen värjäystulos johtuu malttamattomuudestani. Lisäksi yritin säästellä kallisarvoisia pidennyksiäni turhalta kulutukselta, joten en sitten harjannut lisäkettä läpikotaisin. Ottakaa neidit opiksenne ja noudattaa ohjeita, niin Color Mask tekee mitä lupaa. 

Hinta noin 17 euroa puteli. Kuuluu ainakin isoimpien Sokosten valikoimaan.

Hupaisaa viikonloppua kaikille. Riehukaa ja rentoutukaa, niin ei sitten maanantaina töissä tai koulussa tarvitse säätää :)

Kampaus-ideointia

Olen tykännyt yläasteelta lähtien väkertää hiuksista kampauksia, etenkin hieman sovellettuja nutturoita.
En kuvittele olevani mikään pro-kampaaja, mutta kelpuutan väkräykset omaan päähäni kyllä.

Paras kampaus syntyy yleensä silloin, kun on ollut aikeissa laittaa vain normaalin ponnarin. Monesti innostun tekemään kampauksia myös lämpörullien poistamisen jälkeen, kun tukassa on kivasti tekstuuria (=karheahko pinta, jota on helppo käsitellä ...ainakin minun kielelläni). Sovellan hiuslehdissä näkemiäni kuvia omaan taitoon sopiviksi. Joskus visio nutturasta voi syntyä lähes tyhjästä.

Tänä aamuna olin laiska ja sutaisin otsatukan pinnillä pois kasvoiltani. Iltapäivällä koulusta tultuani sormet syyhysivät ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Paloin halusta päästä toteuttamaan päähäni pälkähtänyttä hiusvisiota käytännössä.

Sitten alkaa se kuuluisa peräpään nuoleminen:
Älkää kiltit kultamussukat olko kovin kriittisiä. Kampaus on vasta kokeiluvaiheessa, nopeasti tehty ja viimeistelemättä, sillä aion ottaa nokkaunet vielä tämän iltapäivän aikana, eikä hyvin tehtyä kampausta raaski päiväunien takia rikkoa.

Dodiin, kuvia kehiin.

Ideana oli tehdä faux mohawk -tyyppinen, mutta siistimpi kampaus. En käyttänyt suunnitteluun paljoakaan aikaa, vaan kuuntelin intuitiotani ja se kannatti.

Otsatukkani oli siis jo valmiiksi hieman kohollaan ja taaksepäin pinnillä kiinni.

Tein kaksi poninhäntää, ensimmäisen aivan pään päälle (pikkumyy- tai ballerinakorkeus) ja toisen hieman ensimmäisen alapuolelle, mutta niin ylös, että niska jäi paljaaksi.

Sitten pinneillä ponnareiden päät kiinni niin, että muodostui kolme lenkkiä. 

Vahvapitoista lakkaa enemmän kuin kolmen ihmisen tarpeiksi ja TADAA, koko olemus koki ryhdistäytymisen!

Tässä vielä tuo ponnari-pinni-vaihe havainnollistettuna sivulta päin:

Jotta kampauksella kehtaisi lähteä radalle, täytyisi pohjustuksen olla parempi. Esimerkiksi karheutta tuova surffisuihke ei olisi pahitteeksi, kuten ei myöskään tiheäpiikkinen kampa. 

Ylimmän poninhännän alle jäi ruma vaakatasoinen jakaus, jonka piilottaminen vaatinee hieman suunnittelua. Lisäksi kampaus kannattaa tehdä hiustenvärisillä kumilenkeillä ja pinneillä, jos haluaa näyttää huolitellulta, toisin kuin minä violetteine ponnareineni...

Ei sille minkään voi, kauniit kampaukset piristävät niin minun kuin läheisteni päivää. Päätä myöten valuva liimaletti tai iänikuinen pikaponnari ei kaunista ketään. Tai no ketään ja ketään, muttei ainakaan minua.

Shellaista thällä khertaa :)

Tic Toc

Syyskuun ensimmäinen postaus koskee 
kelloja.

Eikä mitä tahansa kelloja, vaan kauniita bling-bling rannekelloja,
joista jokainen on maksanut alle 100 euroa,
ja jotka kaikki edustavat jotain luonteenpiirrettäni tai rakastamaani asiaa.

Tai sitten ne olivat vain mielestäni niin nättejä, että pieni ääni pääni sisällä huusi PAKKO SAADA!

Sain ensimmäisen rannekelloni ala-asteen ekalle luokalle mentyäni. Kellon viisarit muistuttivat punaista ja sinistä värikynää, ranneke oli nahkainen. Harmillista vain inhosin rannekelloja lapsena melkein yhtä paljon kuin farkkuja, joten äitini antama lahja unohtui korurasian perälle useiksi vuosiksi, kunnes se oli yläasteikäisen teinin mielestä liian lapsellinen. 

Onneksi opin jo varhain, että lause "never say never" ei koskaan (ain't I funny?) pidä kohdallani paikkaansa. Vuosien mittaan olen nimittäin oppinut tykkäämään farkuista, syömään fetaa ja sipulia, sekä käyttämään rannekelloja.

Uusiin asioihin ihastuminen vaatii yleensä jonkinlainen ulkoisen yllykkeen, kuten farkkuhullun perheen tai fetaa rakastavan poikaystävän. Rannekelloihin minut tutustutti äitini epäonnistuttua armas siskoni, jonka antamasta synttäripaketista kuoriutui leveärannekkeinen Axcent muutama vuosi sitten.

Axcent (kuvassa ensimmäinen vasemmalta) istui kuin nakutettu vasemmassa kädessäni lähes koko lukioajan. Mustan rannekkeen sanottua sopimuksensa irti kävin tilaamassa kultasepänliikkeessä uuden valkoisen rannekkeen.

Hello Kitty (toinen vasemmalta) on kokoelmani uusin tulokas. Olin himoinnut jo kauan pinkkiä kelloa, jossa olisi glitteriä ja mieluusti Hello Kitty tai muu aikuiseen makuun sopiva kuva. Heinäkuussa lahjoin itse itseäni nimppareiden kunniaksi ärsyttävän työpäivän jälkeen.

Jet Set (se turkoosi kaveri) vei Bubbleroom-neitsyyteni. Olin nähnyt American Idolin Randy Jacksonilla kirkkaanturkoosin rannarin, josta kehitin itselleni hiljalleen pakkomielteen.

Bubbleroom oli ainoa paikka, josta onnistuin Jet Settejä löytämään, joten pamautin eräänä epätoivoisena arki-iltana tilauksen menemään. Paria viikkoa myöhemmin kelloja alkoi ilmaantua joka kadunkulman kultasepänliikkeeseen ja, yllättäen, saattoi hieman harmittaa.

Viimeisenä oikeanpuolimmaisin kaunotar eli Espritin Two Tone Houston. Sen siro kauneus vakuuttaa yhä uudelleen ja uudelleen. Täydellinen juhlakello. Love it.

Onko kännykkä syrjäyttänyt rannekellon vai roikkuuko kädessäsi klassinen ajannäyttäjä? :)

Bye bye, blondie!

Linjoilla jälleen!

Koska viime merkinnän jälkeen sääolosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti syksyisempään suuntaan, päätin syysmasennusta ehkäistäkseni uudistaa ulkoista habitustani. Kampaaja suti nimittäin eilen päähäni kevyesti punaiseen taittavaa tummanruskeaa väriä, ja lukeudunkin nykyisin wannabe-tummaveriköiden joukkoon.

Tummanpuhuva hiusväri ei kohdallani tarkoita synkkää olotilaa, vaan päinvastoin tekee muun muassa meikkaamisesta hauskempaa, kun ruskeat kutrit kehystävät kasvoja nätisti. Blogin kannalta hiusvärin muutos on olennainen siksi, että hiustenhoitorutiinini muuttuvat hieman, koska yritän suojella herkästi haalistuvaa pigmenttiä pidentämällä pesuvälejä ja hellimällä hiuksia joka pesukerralla.

Tukkani näyttää kuvassa (ja myönnettävä on - myös livenä) hivenen lilalta. Kuvassa syypäitä ovat pari otsatukkaan lisättyä punertavaa raitaa, jotka eivät sitten loppujen lopuksi erottuneet muusta karvastosta juurikaan. Jännä nähdä, mihin suuntaan väri alkaa kehittyä parin pesun jälkeen, sillä valitettava tosiasia on, ettei se tällaisena kauaakaan pysy.

Aion kuitenkin suojella kutrejani parilla luotettavaksi todetulla tuotteella, joiden takana ovat suositut hiustenhoitobrändit Tigi ja L'anza. (Ja muistuttaisin vielä, etteivät seuraavat ylisanoja sisältävät hekumalliset tuotearviot ole sponssattuja, vaan olen omilla vähillä roposillani kumpaisenkin purtilon ostanut.)


Tigi Bed Head Superstar Shampoo

Ensikosketukseni Tigiin ja Bed Head -tuoteperheeseen tapahtui tämän nimenomaisen Superstar-sampoon kautta. Olin koko pienen ikäni taistellut rasvoittuvan hiuspohjan kanssa, ja kampaajatuttavani oli aina suositellut "vaivaani" pesevää ja tuuheuttavaa sampoota. Monilla volyymiä ja puhtautta lupaavilla tuotteilla on vain eräänlainen ikävä hiuksia pörröttävä vaikutus, jota sitten joutuu hoitoaineella jos toisellakin taltuttamaan. Suihkun jälkeinen tappelu takkulatvojen kanssa oli itkuista puuhaa, jota kuitenkin tein, kun en paremmastakaan tiennyt.

Pari-kolme vuotta sitten aloin kiinnostua hiustenhoidosta. Selasin kauneuslehtiä ja ahmin sivutolkulla nettisaitteja. Tulin tietoiseksi Tigistä, jonka ihanaa mansikantuoksuista sampoota tuolloin hehkutettiin niin Cosmopolitanin kuin aikuisten naisten lehtienkin sivuilla. Sulfaatittoman koostumuksen luvattiin säilyttävän tummankin hiusvärin hyvänä pitkään. "Vuoden paras tuote", lehdissä luki, ja hyväuskoisena kuluttajana astelin kauppaan ostamaan kyseisen sampoon. Enkä pettynyt.

Kuvassa oleva 750 millilitran pönikkä on jo toinen tai kolmas Superstar-sampooni. Ilman hyvää hoitoainetta en minä tätäkään voi käyttää, mutta silti se on mielestäni sampoiden Holy Grail. Tuoksu on hieman äitelä ja teollinen, mutta se ei pinty hiukseen. Tämä on se sampoo, jonka tiedän tekevän mitä pitää, ja joka on todella hellävarainen vaihtoehto niille, jotka haluavat säilyttää tumman pigmentin tukassaan tinkimättä loistavasta pesutehosta.

Netistä olen lukenut, että herkälle hiuspohjalle tai kuiville latvoille tämä voi tehdä hallaa, mutta muille likaisen tukan vainoamille suosittelen tämän ja hyvän hoitoaineen yhdistelmää lämmöllä.

L'anza Healing ColorCare Trauma Treatment

Trauma Treatmentin tarina ei ole minun kohdallani yhtään sen sankarillisempi kuin Superstarinkaan, päin vastoin: ostin sen luottaen sokeasti kampaajan sanaan maksaen tolkutonta ylihintaa. Kotona asiaan perehtyessäni kauhistuin, kun netissä ihmiset tyrmäsivät tuotteen haukkuen sitä miltei L'anzan historian huonoimmaksi! Ei muuten paljoa naurattanut, terveisin nimimerkki "Se maksoi tarjouksessakin melkein kolmekymppiä".

Purkin kyljessä luvataan, että Trauma Treatmentia käyttämällä hiusväri säilyy 107 prosenttia pidempään. Kröhöm. Voisi taas kysyä, millä ihmeen laskutoimituksella moiseen prosenttilukuun on päädytty, mutta ei takerruta siihen. Eikä myöskään siihen, etten ole käyttänyt tuotetta vielä kertaakaan tummahiuksisena, mutta blondien aikojeni kokemuksen perusteella Trauma Treatment siloittaa takut ja tekee pehkosta helposti kammattavan. Voiteen tuoksu on huumaava, muttei hyökkäävän vahva. Lämpösuoja on hiuksia paljon muotoilevalle pelkkää plussaa, eikä tuoteselosteessa luvattu Flower Shield Complex sekään pahaa tee... Kai...?

Suomen hinnoilla en lähtisi tuotetta uudestaan ostamaan, vaan tilaisin sen LookFantasticista. Tosin hyöty jäisi euron huonon kurssin vuoksi melko pieneksi, mutta kaipa siinä yhden välikäden palkkion ohittaisi. Silikoniton tämä tuote ei ole, kuten ei moni muukaan siloittava jätettävä hoitoaine, mutta rankkaisin sen ainakin viiden parhaan jätettävän hoitoaineen joukkoon kepeästi. Ei mikään ekoteko, mutta toimii.

Hehkua poskille M.A.C:illa ja Smashboxilla

Kesä ja auringon tuoma hentoinen rusketus ovat inspiroineet allekirjoittanutta valtavasti viime kuukausien meikkihankinnoissa. Luomivärihamstrauksen sijaan olen ostellut erilaisia poskille väriä ja kuultoa tuovia tuotteita. Tukholman ja Tallinnan kosmetiikkatarjonnat sekä ystävällinen palvelu takasivat sen, että kruunut jäivät kauppaan ja minä marssin kaupasta ulos pieniä muovikasseja rintaani vasten puristaen.

Seuraavaksi katsaus tämän kesän lemppareihini.

Tukholman Åhlénsin M.A.C.-pisteellä oli tungos ja kiireisiä myyjiä, joten en ostanut sieltä mitään. Sen sijaan Tallinnan Viru-keskuksen Kaubamajassa oli rauhallista ja erittäin ystävällinen ja englantia luontevasti puhuva tyttö, joka onnistui myymään minulle yhtä jos toista... Tallinnan-reissun parhaaksi ostokseksi osoittautui kuvissa näkyvä mineraalikuultopuuteri sävyssä By Candlelight. Se on LE eli limited edition eli kausituote, ja onnistuinkin saamaan itselleni Kaubamajan viimeisen kappaleen.

On päiviä, jolloin en jaksa alkaa "suttailla" poskipunan kanssa, mutta tunnen itseni kuitenkin hieman tunkkaiseksi ilman ekstraväriä. Kuultopuuteri antaa etenkin hyväkuntoiselle ja vähän päivettyneelle iholle hohteen, joka ei ole selvästi havaittavissa, mutta tekee yleisilmeestä heränneemmän. Lisäksi se levittyy iholle kuin unelma!

Myyjä kehui By Candlelightia monipuoliseksi tuotteeksi. Hän suositteli levittämään sitä myös tavallisen puuterin tapaan koko kasvoille. Itse en puuteria käytä, ja muutenkin idea tuntui minulle vieraalta, mutta mikäli joku tykkää, go for it, girls! Itse käytän tuotetta pääasiallisesti poskipäillä, mutta joskus sipaisen sitä myös kulmaluille, hieman otsalle, nenänvarteen sekä leukaan. Eli kai sitä koko naamataulun puuteroimistakin voisi kokeilla joskus.

Vaikka Tukholma olikin M.A.C:in osalta floppi, en lähtenyt silti tyhjin käsin Åhlénsiltakaan. Huomasin jo menomatkalla laivan tax free -myymälässä Smashboxin hyllyn, joka (ei-kovin-yllättävää kyllä) veti minua suuresti puoleensa. 

Smashboxin ständiltä ostin vain yhden tuotteen melko korkeiden hintojen vuoksi. Mukaani valikoitui Artificial Light sävyssä Flash. Se muistuttaa todella paljon Lumenen edesmennyttä (?) ihon sävyn heleyttäjää. Alunperin tarkoitukseni oli ostaa meikkivoiteen alle tarkoitettu pohjustusvoide, mutta intuitio suosi AL:a. Tätä voi käyttää myös ilman meikkivoidetta, jolloin tapahtuu samantapainen herääminen kuin M.A.C:in Mineralize SkinFinishin  kanssa; iho hehkuu ja olo on freesimpi kuin suoraan sängystä nouseena.

Nestemäinen koostumus on helppo levittää. Pigmenttinsä ansiosta Artificial Light on riittoisa ja pumpullinen pullo on myös hygieeninen käyttää.

Koru-uutisia

Hello friends!

Radiohiljaisuus katkeaa jälleen - no, ainakin hetkeksi. On ollut hirvittävän tapahtumarikas/kiireinen kesä, ja koska säätkin ovat suosineet, kamerani muistikortille on tallentunut kuvia lähinnä kesävaatteisiin pukeutuneista perheenjäsenistä ja ystävistä. (Blogini) onneksi sain heinäkuun kahdelle viimeiselle viikolle paljon töitä, joten vietän tulevien päivien illat tiiviisti kotonani, tukahduttavan kuumaksi käyneessä opiskelijakaksiossa pääkaupunkiseudulla.

On tästä blogitauosta ollut jotain hyötyäkin: olen nimittäin ehtinyt shoppailla jos vaikka mitä :) Avokki ja tilini kate eivät edelleenkään iloitse materiasta innostuvasta luonteenlaadustani, joten siksipä avaudun kaikille kiinnostuneille löydöistäni täällä, internetin ihmemaassa.

* * *

Vaikka anonymiteettini onkin minulle rakas, raotan salailun verhoa sen verran, että paljastan viettäneeni yhden viikon kesästäni kauniissa Mäntyharjun kunnassa, Itä-Suomessa. Vaikka mökkielämä olikin suurimmaksi osaksi asiaankuuluvalla nöyryydellä melko askeettista, en silti onnistunut välttämään materian kutsua kovin pitkään. Tuhlaamisen kiistaton kuningatar (sanon tämän kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, sillä tunnetusti omena ei putoa kauaksi puusta), äitini, sai houkuteltua minut maailman herkullisimpien karjalanpiirakoiden perässä Miekankosken kahvilaan ja Design Puotiin, joista jälkimmäinen koitui kohtalokseni.

Mäntyharjun kotisivuilla kuvaillaan Design Puoti Miekankoskea näin:

"Kymmenettä kesää yksilöllisiä puisia kädentaitotuotteita, kuvataidetta, koruja ja veistoksia.

Perinteistä sepän työtä Miekankosken Pajalta
Avoinna klo 10.30 - 17.00"

Kahvilasta kuutisen karjalanpiirakkaa ostettuamme astuimme varovasti auringonvalossa kylpevään vanhaan puurakennukseen, jossa herttaisen boheemi rouvashenkilö puotiaan pitää. Silmiin osui heti ovelta kymmeniä ja taas kymmeniä puusta veistettyjä eläinhahmoja, jotka eivät oikein makuuni sopineet. Sen sijaan puodin perällä aukesivat myös minun ihastuneiden huokauksieni hanat.

Pöytiin oli aseteltu useita kauniita käsinmaalattuja puukoruja. Yleensä saan puusta tehdyistä hilavitkuttimista negatiivisen mielleyhtymän Aarikkaan ja päiväkodin leikittäjätäteihin, mutta nämä varovasti hippihenkiset korut hivelivät silmiäni todella paljon.

Kiersin kaupan useaan kertaan ja viimeisellä kierroksella näin kattotelineessä roikkuvan akryylimuovisen ristin. Se oli kuin pieni ja edullinen versio Antti Asplundin ristikorusta. Pinkki väri sinetöi ostopäätökseni. Olisin hyppinyt puodista ulos kevyesti kuin heinäsirkka ellei kassalle päästessäni nestehukka olisi tehnyt tepposiaan.

Lopputulema: Suosikaa suomalaista käsityötä. Pitäkää silmänne auki myös maakuntamatkaillessane, sillä aarteet ovat siellä jossain löydettäviksi ja uuteen, rakastavaan kotiin ostettaviksi.

Puss och kram!

Minun Noksuni

Nyt vaihdetaan aihetta ja tyyliä oikein kunnolla.

Tähän asti olen höpötellyt kosmetiikasta ja vaatteista ja netistä ostamisesta, mutta yhden rakkaan osa-alueen olen jättänyt täysin huomioitta. Nimittäin elektroniikan.

Vaikka olenkin nainen, viihde-elektroniikka saa sormeni syyhyämään ja sydämeni nakuttamaan ekstralyöntejä. Naisellisuus tosin näkyy hyvin vahvasti siinä, että mitä pinkimpi kone on, yleensä sen parempi, mutta aivan niin neiti en ole, ettenkö voisi muunkin värisiin sähköleluihin panostaa. Aina ei voi katsoa pelkkää ulkokuorta. Tai voi, muttei kannata.

Tällä kertaa keskitymme matkapuhelimiin aka kännyköihin. Eikä mihin tahansa kapuloihin, vaan uusimpaan rakkauteeni, Nokia N900:ään. Kuvat joudun lainaamaan netistä, koska laturit ja muistikortinlukijat ovat teillä tietämättömillä, mutta yritetään selviytyä urakasta kunnialla silti!

Kuva

Niin. Kun päättää olla hankkimatta uutta luuria, vaivihkaa ylitsepääsemätön houkutus hyppää kuvioihin. Omistin entuudestaan qwerty-puhelimen, E75:n, mutta joitakin teknisiä ominaisuuksia jäi vanhasta luuristani puuttumaan. Ulkoisestikin kapula oli mielestäni jokseenkin juntihkon näköinen. Vaan nytpä mukanani kulkee uusi, kaunis nokialainen, jonka hyviin puoliin pureudun seuraavaksi.

Nokia N900

Kosketusnäyttö 

Kaikissa tähänastisissa puhelimissani on ollut normaali näyttö ja puhelimelle on annettu käskyjä perinteisen näppäimistön avulla. Kosketusnäytöllinen puhelin tuo aivan uuden ulottuvuuden kännykän käyttämiseen: yhteystietoja ei tarvitse selata nuolinäppäimellä alaspäin tai käyttää vaihtoehtoisesti hakua, vaan voi scrollata listaa sormella ja yksinkertaisesti painaa haluamaansa nimeä. Puhelin ehdottaa tallennettujen tietojen perusteella joko puhelua, SMS-viestiä tai sähköpostiviestin lähettämistä. 

Ja onhan näyttö aivan mahdottoman isokokoinenkin! Gotta love it. Vaikka kosketusnäyttöön tottumaton sohaiseekin esimerkiksi puhelinta laukusta kaivaessaan mitä erikoisempia valikkoja auki, ovat "tuhot" olleet tähän mennessä pieniä.

Maemo-käyttöjärjestelmä

Paljon, paljon parempi kuin Symbian! Itse en ole iPhonea päässyt hipelöimään, mutta voin kokemusteni perusteella suositella N900:ää kaikille, jotka haluavat suosia tuttua ja turvallista Noksua, mutta ovat saaneet tarpeekseen Nokian vanhasta käyttiksestä. Tämä on selvä sotahuuto Applelle. 

Ihailen edelleen puhelin käytettävyyttä: mikäli kesken viestin kirjoituksen täytyy käydä vaihtamassa musiikkisoittimessa biisiä, viesti-ikkunan saa vasemmasta yläkulmasta klikkaamalla taka-alalle ilman, että viesti katoaa. Samanaikaisesti puhelimessa voi olla useita sovelluksia auki, enkä ainakaan vielä ole saanut luuria liian monen sovelluksen takia jumiin. 

Useat eri työpöydät vaativat hieman paneutumista ja uudenlaiset valikot haastavat käyttäjän, joten mikäli jo 3310:ssa oli mielestäsi liikaa sovelluksia, pysyttele suosiolla yksinkertaisemmissa malleissa. Mutta ei tämän luurin käyttö mitään ylivoimaista omistautumista vaadi.

Työpöytien pikakuvakkeet, kirjanmerkit ja widgetit

Vaikka N900:ssä on myös hieman tavanomaisempi valikko, josta löytyvät kaikki kamerasta asetuksiin ja kellosta muistiinpanoihin, on hienoa, että käyttäjä voi muokata työpöydät (joita voi olla samanaikaisesti käytössä 1-4) oman näköisikseen. Arvostan sitä, että käytetyimmät numerot ovat vain yhden-kahden painalluksen päässä, joten yksi työpöydistäni on omistettu perheenjäsenteni ja ystävieni yhteystiedoille. Toisella pöydällä ovat kalenteri, josta näen heti seuraavan viikon tapahtumat, sekä musiikkisoitin, jonka saan napsautettua vaivattomasti päälle missä ja milloin vain. Kello, tetris (kulkee nokialaisessa nimellä Blocks) ja pikakuvake kuviin löytyvät kolmannelta pöydältä, ja käytetyimpien nettisivujen linkit neljänneltä työpöydältä.

E75:ssä oli tarjolla kaksi työpöytää, omansa työlle ja vapaa-ajalle. Uusi käyttis mahdollistaa yhä yksilöllisemmän puhelimen muokkauksen ja tästä iso plussa.

Kuva

FM-lähetin

Tähän mennessä ehdottomasti viihdyttävin löytämäni ominaisuus on ollut FM-lähetin, jonka avulla saa siirrettyä esimerkiksi autoradioon musiikkia puhelimesta ilman ärsyttäviä piuhoja. Eikö bileiden musiikkitarjonta miellytä? Mikäli stereoissa on FM-radio, saat omat musiikkisi kajahtamaan ilmoille tuossa tuokiossa. Loistavaa, mahtavaa, erinomaista!

Ulkonäkö

Let's face it - musta on ikuisesti tyylikäs. Niinpä on siis myös N900. Puhelin on kaikin tavoin hienostuneen vähäeleinen, ja liukukannen ansiosta kaikki näppäimet pysyvät näkymättömissä. Myös kameran linssin päälle liukuu oma muovikantensa, joka suojaa naarmuilta. Koko takakansi on mataksi käsiteltyä kevyttä muovia, sillä painavammasta materiaalista valmistettu takaosa lisäisi muutenkin suuren puhelimen massaa melkoisesti. Ainoa miinus minun silmissäni on N900:n laatikkomainen muoto, kulmia olisi voinut hieman pyöristää. Tosin haluaisinko ostaa munamaistakaan kännykkää? Tuskin.

Älä jätä kesätukkaa! (Aurinkosuojavinkkejä hiuksille)

Jipii!
Täällä päässä häärää iloinen tyttö, jonka mieli on yhtä aurinkoinen kuin sääkin. Ja kerrankin tämä lausahdus ei ole sarkastinen.

Auringosta puheen ollen:
Kaikenmoiset UV-säteet lämmittävät kesäpäiviämme ihanasti, mutta hiuksille paahde tekee vain hallaa. Säteet hajottavat väripigmenttiä, jolloin tummalle hiusvärille käy samalla lailla kuin useaksi vuodeksi ikkunan alle unohtuneen istuintyynyn kukkakuvioille - ne haalistuvat.

Auringonpaiste ei ole vain tummatukkaisten ongelma, vaan lähes suuremmassa "riskiryhmässä" ovat blondit. Monella on tapana vaalentaa kevään korvalla kuontaloa ihanan kesälookin toivossa, jolloin hius joutuu armottomien vaalennusaineiden uhriksi. Kun tähän lisätään vielä rasittava UV-säteily, saattaa syksyllä edessä olla tukanleikkuu, mikäli hiuksia ei hoideta oikein.  

Toisinaan ei edes perusteellinen hiustenhoito fledaa pelasta, jos hiukset on ns. blondattu puhki. Jos tukka on ollenkaan tärkeä, kannattaa konsultoida asiantuntijoita. Mikäli budjetti antaa myöten, olisi suotavaa antaa eksperttien hoitaa blondauskin, sillä kampaamoissa voidaan käyttää miedompia hapetteita kuin ruokakaupoissa myytävissä kotiväreissä. Oma hentoinen hiuslaatuni suuttuu käsittelyistä helposti, joten olen joutunut jo kerran leikkaamaan polkkatukan kesken kasvatusvaiheen, koska latvat olivat yhtä höttöä. Ja minä sentään vaalensin kutrini kampaajalla... Missä oli maltti kun sitä olisi tarvittu?

Rannalle mentäessä kannattaa pitkä tukka kiepsauttaa nutturalle tai vaihtoehtoisesti letittää koko komeus niin, että etenkin latvat jäävät esimerkiksi hatun tai huivin alle piiloon. Lisäksi kauppojen hyllyt ovat tähän aikaan vuodesta pullollaan aurinkosuojatuotteita myös hiuksille, joten mikäli se nykyinen hoitoaineputeli vetelee viimeisiään, mielestäni olisi viisasta valita seuraavaksi tuote, joka sisältää sekä lämpö- että UV-suojan.

Päivän "Kuulostanpa asiantuntevalta, hih!" -leikit on nyt leikitty, joten seuraavaksi hieman kuvasaastetta. Oman kamerani laturi on edelleen teillä tietämättömillä, mutta onneksi avo oli jättänyt oman pokkarinsa kämpille.

Kävin tänään vähän kaupoilla, vaikka ei periaatteessa varaa olisi, mutta kun äiti ja sisko kerran pyysivät, niin olihan sitä nyt sisäinen tuhlailija pakko päästää vähän humputtelemaan... Krrrhhmm.

Seuraavan kuvasarjan aiheena on siis Näin pelastan vaaleat kutrini auringon tuhoilta, toivottavasti.

Kuvissa esiintyy myös jo kauan aikaa sitten ostettuja juttuja, mutta tänään ostamieni tuotteiden perään liitän ostopaikan ja hintatiedot.

Tangle Teezer

Hentoa ja kaunista tukkaa kannattaa vaalia, jos sellaisen riemukseen omistaa. Hyvä hiusharja lienee yksi tärkeimmistä hiustenhoidon tukipylväistä, sillä polkkatukka ja sitä pidemmät hiusmallit vaativat ainakin minun kohdallani harjausta useita kertoja päivässä, ellei tukka ole kiinni. Tällä hetkellä vannon pinkin Tanglen Teezerin nimeen, josta olisi varmasti iloa myös supertuuheaa ja -pitkää hiuskruunua kantavalle ystävälleni. Eripituiset muovipiikit ovat erittäin hellävaraiset ja selvittävät takut suit-sait-sukkelaan.

TT:n voi tilata muun muassa täältä ja tietoa jälleenmyyjistä löytyy tuolta.

Paul Mitchell Super Strong Liquid Treatment

Mitchellin Paul on kehittänyt nestemäisen hoitoaineen, joka lupaa vahvistaa hiusta ja suojella sitä ulkoisilta (näkymättömiltä) uhkilta. Pullo on luonnonsuojelijoiden iloksi ponnekaasuton, mutta valitettavasti korkista pohjaan asti pelkkää muovia, tuskin edes kierrätyssellaista.

Kun kyseistä suihketta kehuttiin ensin More To Love'ssa, seuraavaksi huomasin etsiväni tätä ihmeainetta Stockan PM-hyllyltä. Vaikka tuote oli melko hintava (Suomessa Tigin tuotteita kalliimpi), se on onneksi lähes jokaisen pulittamani euron arvoinen! Tukka tuntuu vahvemmalta, mutta aine ei selvitä takkuja, joten ainakin tämän pörröpään oli hankittava suihkeen seuraksi tehokas hoitoaine. Silikoneja INCIstä löytyy lisäksi useita, mutta itse en ainakaan tätä päänahkaani suihkuta. 

Putelin etiketissä luvataan tärkeimpänä pointtina pitämäni UV-suojan lisäksi tukan vahvistuvan jopa 60 prosenttia ensimmäisen käyttökerran jälkeen, mutta skeptikkona minua lähinnä nauratti tämäkin markkinamiesten räätälöimä lupaus.

L'Orèal Serie Expert SOlar Sublime

 HairStore 19,50 €

Hoitonaamio, jonka luvataan korjaavan jo auringossa vaurioituneita hiuksia ja antavan UV-suojaa.

Makean hedelmän tuoksuinen mömmö houkuttelisi syöksymään tältä istumalta hiuspesulle, mutta joudun odottamaan tuotteen testausta ainakin pari päivää.

Aussie Miracle Frizz Conditioner

Kicks 9,90 €

Vaikka ulkomailla Aussien hinnat ovat naurettavan paljon halvempia kuin täällä, en silti menisi nurisemaan Suomenkaan hintatasosta! Mikäli Miracle Frizz -hoitoaine toimii yhtä hyvin kuin saman tuoteperheen Remedy, omistan nyt 250 millilitraa erinomaista poishuuhdeltavaa hoitoainetta.

Ei suojele ulkoisilta haittavaikutuksilta, mutta lupaa rauhoittaa vallattoman kesäpörrön.

PS. Hyvää kesäkuun ensimmäistä!

Tyylineuvoja, osa 1

Vaikka olenkin tällainen kansainvälisesti(kin) arvostettu muotiguru, ajattelin silti jakaa muutaman suuntaa-antavan neuvon myös teidän rahvaan kanssa. Use them wisely, folks!

1. Käytä roikkuvia korviksia. Edes silloin tällöin. Ne nimittäin kaventavat kasvoja, ja laadukkaat kristallein tai timantein koristellut korvakorut tuovat arkiseenkin asuun ryhtiä. Sopivat erinomaisesti löysän niskanutturan kanssa!

2. Venepääntie paidoissa. Olkapäät ja solisluut paljastava venepääntie on naisellisen sensuelli. Vaikka vartalo ei muuten bikinikunnossa olisikaan, olkapäät voi lähes jokainen nainen huoletta paljastaa. Ruskettuneille olkapäille voi lisäksi sipaista vaikka hohdepuuteria.

3. Etkö pidä jaloistasi? Laita korkkarit. Korkokengillä pohkeen sekä koko jalan muoto aina pakaroihin asti muuttuu. Korkoa ei tarvitse olla paljoa, kunhan kantapää on edes rahtusen päkiää korkeammalla. Tsekkaa myös Mungolifen korkkarikoulu.

Inhoan oikeasti sydämeni pohjasta tällaisia neuvolistoja. Siksi en lue esimerkiksi Elleä ja Trendiäkin vain valikoidusti. Yleensä oikeiden ammattilaisten listoissa hehkutetaan trenssi-takin seksikkyyttä (näyttäkääpä mulle yksilö, joka istuu kuin unelma eikä siitä tule mielikuvaa itseään vilauttelevista puistosedistä), suositellaan khakia ja haukutaan vyölaukut ja sukat kengissä -kombo suohon, kunnes kyseisistä asioista tuleekin kuumimpia trendejä taas. En ole koskaan ymmärtänyt trendien seuraamisen hienoutta, sillä huippumuoti on ryppyotsaista bisnestä á la Anna Wintour.

Tämän tyyppiset kirjoitukset eivät tule jatkossakaan olemaan tämän blogin ydinsisältö, mutta lyhyehköstä internet-katveesta palattuani tuli todella kova polte kirjoittaa, vaikka kamerani laturi on kadoksissa eikä minulla edes oikeasti olisi aikaa bloggailuun tällä hetkellä... Niin tai näin, toivon ihmisten löytävän hyvän olon vaatteista, vaikka ne eivät suoraan uusinta muotia edustaisikaan! Shop, custom, recycle.

Iloista viikon jatkoa!

Kesätuoksuni 2010

Rakastan hajuvesiä, mutta käytän niitä todella kitsaasti, sillä pelkään niiden loppuvan. Oikeasti olisi realistisempaa pelätä hajusteiden pahaksimenoa kuin loppumista, sillä omistan tälläkin hetkellä seitsemän eri tuoksua, joista yksikään ei ole kulunut alle puolen välin... Ristinsä kullakin.

Seuraavaksi esittelemäni tuoksu oli täysin spontaani ostos, sillä minä en (todellakaan!) olisi tarvinnut uutta hajuvettä kokoelmaani kartuttamaan. Ensin tuoksuttelin Emotionissa Naomi Campbellin nimikkovesiä, mutta myyjän suosituksesta ajauduin haistelemaan tarjouksessa olevaa Escadan kausituoksua. Tämän täytyikin olla kohtalon sanelemaa, sillä olen inhonnut lähes järjestään kaikkia Escadan hajuvesiä ennen tätä. En kehdannut avautua myyjälle inhostani, vaan suihkautin kiltisti Marine Groovea sekä vieressä ollutta Burberryn Britia testipaperille ja jatkoin myymälässä kuljeksimista.

Aluksi strategiani oli heittää testipaperi salaa nuuhkaisematta roskikseen, mutta jostain syystä annoin tuoksujen laskeutua. Haistoin niitä parin minuutin kuluttua, ja kulmakarvani kohosivat korkeasta otsastani huolimatta hiusrajaan asti, kun tajusin, että hajuaistiani hiveli Burberryn sijaan Escada! Ei voi olla totta. Tuo ällön pisteiliäistä lemuistaan tunnettu Escada oli kuin olikin onnistunut luomaan tuoksun, joka sopi jopa minun valikoivalle nenälleni.

Olin niin hämmentynyt, että parveilin loppuajan tarjouspöydän ympärillä tuoksuttelemassa Marine Groovea. Totta se oli, minä ihastuin Escadan kausituoksuun ensimmäistä kertaa elämässäni. Eihän siinä muu auttanut kuin kiikuttaa iloisen värinen paketti kassalle, vilauttaa S-Etukorttia ja kuunnella omantunnon epätoivoista huutelua seuraavana päivänä käyttötilin saldoa tarkistaessani... Welcome to my life.

Olen äärimmäisen huono kuvailemaan tuoksuja, mutta mielestäni Marine Groove jatkaa Escadan tuoksujen linjaa uskollisesti, mutta pehmeämmin kuin aiemmin. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja melko kevyt, mutta itselleni yksi suihkaus riittää hyvin. En ole niitä tyttöjä, jotka suihkivat kaulaan kolme, ranteisiin kaksi ja korvien taakse vielä pari hajupommia. Kun hygienia on kunnossa, hajuvesi antaa kivan loppusilauksen, muttei mielestäni saa dominoida koko olemusta. Haluan, että ihmiset muistavat minusta ensisijaisesti esimerkiksi kivan luonteen, eikä että "se haisi ihan hirveesti hajuvedeltä". Näitäkin ihmisiä nimittäin on.

Jos joku ei ole vielä kesätuoksuaan löytänyt, suosittelen nuuhkaisemaan Escadaa, vaikka kyseisen brändin fani ei niinkään olisikaan. Marine Groove on nuorekkaampi kuin Burberryt, joiden kohderyhmäksi arvioisin karkeasti sanoen yli 35-vuotiaat, ja leikkisämpi kuin lempparini Christina Aguilera, muttei yhtä pisteliäs ja vahva kuin Tommy Girl, josta olen saanut elinikäiset traumat.

Emotionissa oli asiakasomistajatarjouksessa 30 millilitran pullo ja hinta oli tuolloin 30 euroa ja risat. En silti suosittele ottamaan minusta mallia: oli harvinaisen typerä siirto mennä ostamaan Marine Groove ilman hintavertailua, FragranceX:ssa kun 50 ml hinta olisi ollut 36€. Minä en tosin 30 milliä isompaa pulloa saisi käytettyä koskaan loppuun, joten turha kai on menneitä murehtia, mutta toivottavasti jollakulla toisella on enemmän harkintakykyä ostopaikan valinnan suhteen.

Ensi kesänä aion siis tuoksua Marine Groovelta.
Miltä sinun kesäsi 2010 tuoksuu?

Posket hehkumaan MUSilla

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo muutama päivä, mutta I'm back in the game again!

Kun Karkkipäivän Sanni kirjoitti unohtuneista tuotteista, päätin, ettei yksikään kunnollinen tuote jää enää kaappini perälle pölyttymään. Jos jokin tuote ei miellytä, laitan sen saman tien kiertoon, ja vanhat lempparit nostan uutuuksien rinnalle meikkipussiini.

Viime aikoina olen käyttänyt lähes pelkästään puuterimaisia poskipunia, mutta Sannin postauksen innoittamana kaivoin kätköistäni kaksi ihanaa voidemaista korostustuotetta, nimittäin Make Up Storen High Tech Lighterit, jotka tottelevat nimiä Neptune ja Big Bang.

Joskus vierastin voidemaisia tuotteita, sillä niiden levittäminen varsinkin talvikuivalle iholle voi olla haastavaa. High Tech Lightereiden kanssa moista ongelmaa ei ole, kun muistaa kosteuttaa kuivumiseen taipuvaiset poskipäät kunnolla ja häivyttää rajat tarkasti. Nämä kaksi nyrkkiisääntöä, kosteutus ja häivytys, pätevätkin kaikessa meikkaamisessa.

Ostin ensin Big Bang -sävyn, jota Kicksin myyjä suositteli minulle etsiessäni oranssiin taittavaa poskipunaa. Make Up Storen liikkeessä asioituani mukaani tarttui myös Neptune, joka toimii BB:n kanssa yhdessä erinomaisesti. Neptunea käytän lähinnä korostustuotteena poskipäillä, ohimoilla ja kulmaluulla, ja joskus myös puuterimaisen luomivärin alla, mutta siitä on lähinnä vain sävyn syventäjäksi, ei niinkään pohjustajaksi, sillä väri karkaa parin tunnin kuluttua luomivakoon.

Koska käytössäni on vain pokkarikamera, en saanut värejä toistumaan täsmälleen oikeansävyisinä, mutta toivottavasti yllä olevasta kuvasta on edes jotain apua. Vasemmalla Big Bang, oikealla Neptune.

Sitten hieman swatchia! Vasemmalla Neptune, oikealla BB. 

Vaikka tuote onkin koostumukseltaan voidemainen, on se pakattu melkoisen tiiviisti pakkaukseensa. Itse pyörittelen (puhdasta) sormenpäätä purkissa, kunnes voide on lämmennyt tarpeeksi ja sitä on tarttunut sormeen paksulti. Sitten töpötän ylimääräiset voiteet kämmenselkään, jotta väriä ei tule kerralla liikaa. Levitän voidetta kevyesti nimettömällä poskelle, ja kun väriä on mielestäni tarpeeksi, jatkan häivyttämistä puhtaalla keskisormella. En ole oppinut käyttämään High Tech Lighterin kanssa sivellintä, mutta voi olla, että minulta vain puuttuvat oikeanlaiset välineet.

Voidemainen poskipuna ja ripsiväri riittävät hyväkuntoisen ihon kesämeikiksi, sillä toisin kuin puuterimaiset versiot, voidemainen poskari ei jätä mattaista lopputulosta vaan sulautuu ihoon nätisti. Se kirkastaa myös talviharmaan ihon nopeasti ja toimii tarvittaessa huulikiillon korvikkeena. Todellinen monitoimituote!

Hintaa yhdellä Make Up Storen High Tech Lighterilla on n. 15-20 euroa. Pigmenttinsä ansiosta se kestää arkikäytössä pitkään. Itse annan tuotteelle 4/5 tähteä.

Inglot saapui kaupunkiin

Internetin kosmetiikkapiireissä alkoi kova kuiske ja huhuilu jo vuoden alkupuolella.
Etelä-Suomen meikkiholistit kiukuttelivat, koska Turku oli niin kaukana.

Jotkut etuoikeutetut bloggaajat saivat tutustua asiaan meitä tavallisia kuolevaisia ennen, mikä lisäsi ihmetyksen määrää entisestään.

E-pä-rei-lu-a!

Sitten saapui sunnuntai 2.5., ilon päivä.
Silloin Vantaa sai sen, mikä Raisiolla ja Turulla jo oli.

Inglot.

Alunperin kiersi huhu, että Inglot, tuo paljon kehuja saanut kosmetiikkabrändi, rantautuisi eteläiseen Suomeen vasta syksyllä 2010, vaan kuinka ollakaan - yritys onnistui nappaamaan itselleen liiketilan Vantaanportin Jumbo-kauppakeskuksesta hetimmiten ja toiminta polkaistiin käyntiin peräti jo toukokuun toisena päivänä.

Ensiksi tylsät faktat pois alta:
Inglot on 25 vuotta sitten perustettu perheyritys, jolla on yli 240 liikettä ympäri maailman. Pitkästä historiastaan huolimatta Inglot laajensi toimintaansa vasta maaliskuussa 2010 Pohjoismaihin ja Suomeen.
Inglotin valikoimissa on mm. yli 550 huulituotetta, 300 kynsituotetta ja lemppareitani silmämeikkejä yli 550 erilaista tuotetta.Tuotteet on valmistettu EU:ssa ja 95 prosenttisesti Inglotin omissa tuotantolaitoksissa. Eläinkokeita Inglot ei käytä.

Inglotin Freedom-järjestelmällä jokainen saa luotua oman näköisensä ja kokoisensa paletin, mikä on iso plussa muihin Suomessa myytäviin merkkeihin verrattuna. Itse valitsin viiden värin paletin, johon otin kolme luomiväriä, kulmavärin ja peitevärin. Pyöreillä napeilla kombinaation hinnaksi tuli 21 euroa.

Koska omistan jo jonkin verran neutraaleja luomivärejä, valitsin kesää silmällä pitäen kirkkaita sävyjä. Ensimmäinen, numero 51 on kevyesti hileinen, ehkä hieman ruosteinen oranssi. Sävy 10 on kaunis vaaleanoranssi helmiäinen, jota ajattelin käyttää meikissä yhdessä 51:n kanssa. 372 on vihreään taittava turkoosi mattaväri.

Kulmaväri 568 toimii minun vaalealla hipiälläni hyvin. Puuterimaisen koostumuksensa ansiosta tällä pääsee halutessaan sekä kevyeen että tummaan lopputulokseen. Peiteväri (LW100) on erittäin vaalea. Sormin levittämällä en saanut aikaan toivottua jälkeä, joten se on ehkä siveltimen oston paikka.

Siveltimistä puheenollen, Inglotilla on niissäkin monipuoliset valikoimat. Merkin kabukista olen kuullut kehuja, mutta itse en ole vielä ehtinyt siveltimiin tutustua. Ulkonäöltään ne ovat lähes identtisiä M.A.Cin sutien kanssa!

Kuvasin myös swatchin paletistani:

Normaalisti käytän luomivärin alla Urban Decay:n Primer Potionia, mutta ilmankin napeista lähti näin mahtavasti pigmenttiä! Jumbon Inglotin myyjä sanoikin luomivärien kestävän runsaan pigmenttinsä ansiosta pitkään, joten päädyin pyöreänappiseen palettiin neliöiden sijaan, vaikka neliöissä olisikin ollut enemmän tavaraa.

Luomiväri-/kulmaväri/peiteväripaletin lisäksi hairahduin ostamaan AMC Lip Glossin sävyssä 542.

 
Väri on levitettäessä ihanan hologrammimainen ja tuoksu muistuttaa mielestäni kaukaisesti Spice Girls -tikkareita. Kiilto ei tahmaa ja tuo huulille kauniin huurremaisen värin (edit: kiilto on lähes väritöntä, mutta huulet näyttävät levityksen jälkeen pussattavan pulleilta).

Kaiken kaikkiaan Inglot-myymälässä vierailu oli ainakin avajaispäivänä mieluisa kokemus, sillä myyjät olivat avuliaita, mutteivät tyrkyttäneet tuotteitaan. Aion palata ostoksille pikimmiten uudelleen, sillä sarjan Sleeks-huulikiillot jäivät vielä kaivelemaan... Inglotin poskipunat eivät sen sijaan herättäneet minkäänlaista kiinnostusta, mutta jos meikkipussista uupuu vielä shimmerinen vaaleanpunainen poskari, kannattaa Inglotissa käydä pyörähtämässä.

Mielipiteitä Inglotista?

Nettikauppoja osa 2: CBT's Closet

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Hauskaa toukokuun alkua!
Omalla kohdallani vappu oli erittäin onnistunut ja kylmät säät ennättivät paikalle vasta tuon kevään iloisimman juhlan jälkeen. Toivottavasti muillakin oli kivaa. (Ainakin Senaatintorilla, Esplanadilla ja Kaisaniemessä pyörähdettyäni uskoisin, että aika monella muullakin oli kivaa. Erinäisiin efter dagen -oloihin en ota kantaa... ;)

Enemmittä mutinoitta jatkan nettikaupoista kertovaa postaussarjaani.


CBT's Closet

CBT's Closet myy muun muassa muovisia koruja, jotka on leikattu muotoonsa laserilla. Nettikauppa toimii Yhdysvalloista käsin, joten hinnat ovat dollareina ja ostaessa kannattaa varautua siihen, että paketti saattaa jäädä tulliin, varsinkin jos tilaus on hintansa puolesta suuri. Aiheesta löytyy lisätietoa tullin nettisivuilta.

Sivujensa About Us -välilehdellä nettikaupan ylläpitäjät esittelevät itsensä näin:

Who: Howdy! We are Michelle (CBT), Don (NB) & Foxy (chiweenie).

What: CBT's Closet is trendy, fun, & unique handmade & custom jewelry & accessories.
Where: San Antonio, Texas, U.S.
When: Est. 2006
Why: To bring YOU affordable handmade & custom designed jewelry you won't find at your local mall.
How: Lots of Love :)

Eli kuten omistajat itsekin liiketoimintaansa kuvailevat, CBT's Closet tarjoaa edullisia käsintehtyjä koruja, jollaisia ei ihan jokaisesta ostoskeskuksesta löydä. Kaupan tarjonta ei varmastikaan ihan kaikkia miellytä, mutta ShanaLogicissa kerran asioituani tiesin heti, että CBT's Closetin tyyli kolahtaa. Ihanan kitchiä!

www.cbtscloset.com-osoitteessa sijaitsevan nettikaupan lisäksi Michellen, Donin ja Foxyn tekemiä koruja myydään myös Etsyssa ja NB's Closetissa. Varmaan Ebaystakin löytyy jos ei samoja niin vastaavanlaisia tekeleitä, sillä muovikoruista on tullut pieni ilmiö 80-luvun muodin palattua takaisin.

Postituskuluja kahdelle kaulakorulle kertyi $5.50. Paketti saapui kotiovelle tarkalleen kaksi viikkoa tilauksen tekemisen jälkeen, Islannin tuhkakatastrofista huolimatta. Vahvistussähköpostissa huomautettiin toimituksen voivan kestää 2-4 viikkoa normaaleissakin sääolosuhteissa.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kaulakorut oli pakattu kumpikin omaan laatikkoonsa. Lisäksi paketissa oli ihana kaupanpäällinen, josta en halua paljastaa sen enempää, jotta yllätys olisi muillekin yhtä iloinen kuin se oli minulle.

Voin suositella CBT's Closetia luotettavuuden, laadun ja dollarin heikon kurssin perusteella erittäin lämpimästi niille, jotka pitävät värikkäistä muovikoruista eivätkä hätkähdä lapsellisiakaan aiheita. Jos korumakuusi kuuluvat lähinnä Kalevala Korun hillityt käädyt ja sormukset, ja 1980-luku aiheuttaa sinulle lähinnä vilunväristyksiä, tämä ei ole paikkasi. Ennen vappua ja halloweenia sekä naamiaisia CBT's Closetin tarjonta kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa, jos haluaa asuaan kivoilla asusteilla täydentää.

Molempiin koruihini valitsin 16 tuuman (n. 40-41 cm) hopeisen ketjun, sillä se kuului hintaan. Korut laskeutuvat nätisti rintakehän päälle, mutta jos tykkää pidemmistä ketjuista, voi sellaisen suurimpaan osaan koruja vaihtaa myös jälkikäteen itse.

Maksun hoidin jälleen PayPalilla, joka on koitunut hieman liiankin helpoksi tavaksi maksaa ostokset... Kannattaa pitää mielessä, että vaikka PayPaliin rekisteröityminen onkin ilmaista, toisinaan yhtiö perii käyttäjiltä palvelumaksuja, jotka ovat noin euron luokkaa.

Lopuksi vielä kurkistus tämän True Blood -hullun ostoksiin:

Nettikauppoja osa 1: New Look

Heipä hei ja ihanan keskiviikkopäivän iltaa!
Tänään on ainakin täällä eteläisessä Suomessa saatu nauttia kauniista auringonpaisteesta. Olo on ollut mitä energisin, jopa niin energinen, että onnistuin mokaamaan yksien vaivaisten mokkapalojen teon... Siksipä keskitänkin jäljelle jääneen energian siihen mitä parhaiten osaan, eli mielipuolisen vapaaseen kirjoitteluun!

Koska blogini käsittelee nettiostamista, ajattelin tehdä postauksia myös vaatenettikaupoista, koska niihinkin olen riippuvuussuhteen kehittänyt. En yritä leikkiä muotibloggaajaa tai kyllästyttää ketään kuoliaaksi jokaviikkoisilla haavevaatekollaaseilla, vaan kertaan kokemuksiani, jotta tuhlaamisesta aiheutunut morkkis vihdoinkin hellittäisi. Nimim. käväisin tänäänkin vain nopeasti Lindexillä...

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee yksi uusimmista tuttavuuksista.

New Look on englantilainen vaateketju, jolla on myymälöitä ympäri maailmaa, aina Bahrainissa ja Saudi-Arabiassa asti. Suomeen ketju ei ole vielä rantautunut, lähin New Look -myymälä löytyy Puolasta, mutta onneksi kyseisellä puljulla on erittäin näppärä nettikauppa, joka toimittaa tänne synkkään pohjolaan asti.

Ensin luulin New Lookin olevan puuterinväristen röyhelömekkojen mekka, mutta hieman asiaa tutkittuani tämä Focus on Fashion -blogista saatu käsitys mureni. (En siis millään muotoa syytä Sallaa harhaanjohtamisesta, vaan oli omaa tyhmyyttäni ajatella näin yksioikoisesti. Pardon me.) Tarjonta seuraa muodin virtauksia siinä missä muidenkin kauppojen mallistot, joten ei kannata antaa tylsähkön etusivun hämätä.

Erityismaininnan ansaitsee mielestäni New Lookin neulepuoli, joka löytyy valikosta nimellä "Knitwear". Eri malleja ja väriyhdistelmiä löytyy vaikka millä mitalla. Myös hameissa ("Skirts") löytyy, mutta kannattaa muistaa, että brittien mielestä minin kuuluu todellakin olla lyhyt.

Mikä monia nettiostamisessa askarruttaa, on oikean koon valitseminen. Itse olen 38-40 kokoinen, ja brittikaupoissa koko 14 osuu useimmiten oikeaan. Ainoastaan yksi t-paita oli hieman tiukka, mikä saattaa johtua napakasta mallistakin. Jokaiselta itseään kunnioittavalta nettikaupalta löytyy myös oma kokotaulukointi. New Lookilla se näyttää esimerkiksi tältä:

Itse olen oppinut valitsemaan oikean koon kantapään kautta, tilasin kerran esimerkiksi liian isot kengät ja palautusrumban jälkeen niille tuli 20 euroa lisähintaa. Kyseessä eivät olleet mitkä tahansa kengät, joten olin valmis tämän kaiken kestämään, mutta oikeasti kannattaa malttaa mielensä ja vähän mittailla omaa kroppaansa sekä silmämääräisesti että ihan siihen tarkoitetun numeroidun nauhan kanssa. Omistan pari vaatetta myös koossa 16, mutta vyötärövyöllä niistäkin saa ihan käyttökelpoiset. Tämä riippuu tietysti mallista, vartalonmyötäiseksi tarkoitettu mekko ei näytä hyvältä päällä jos se on liian suuri.

Sitten siihen kaikista tärkeimpään asiaan - vad kostade det? Minä tilasin New Lookista kaksi hametta, topin ja neuletakin eli yhteensä neljä (4) tuotetta, jotka toimitettiin lähipostiin parin viikon kuluessa £5 toimitusmaksulla. Suhteellisen huokeaa mielestäni, vaikkei tietenkään ihan ilmaista. Tuotteiden hinnat liikkuvat yleensä 10 punnasta ylöspäin ja mielestäni hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ja mikä parasta, maksaessa voi käyttää PayPal-tunnusta, joka kannattaakin ehdottomasti hankkia.

Mikäli New Lookin tarjonta iskee, suosittelen lämpimästi tilaamaan sieltä. Toimitus on melko nopeaa ja kaupan kanssa voi asioida turvallisin mielin. Tietysti netissä maksaminen on aina riski, mutta mikäpä elämässä olisi täysin riskitöntä? Luottorajoja en suosittele kenenkään paukuttelemaan sillä velkavankeus voi olla ankeaa. Jos talous kestää pienen tuhlaamisen, niin let's face it, netistä ostaminen on helppoa ja hauskaa. Se on lähes zeniläisen rauhallista shoppailua ilman tunkeilevia myyjäneitejä.

Mielipiteitä tästä postauksesta tai vaatenettikaupoista yleensä?