En kuvittele olevani mikään pro-kampaaja, mutta kelpuutan väkräykset omaan päähäni kyllä.
Paras kampaus syntyy yleensä silloin, kun on ollut aikeissa laittaa vain normaalin ponnarin. Monesti innostun tekemään kampauksia myös lämpörullien poistamisen jälkeen, kun tukassa on kivasti tekstuuria (=karheahko pinta, jota on helppo käsitellä ...ainakin minun kielelläni). Sovellan hiuslehdissä näkemiäni kuvia omaan taitoon sopiviksi. Joskus visio nutturasta voi syntyä lähes tyhjästä.
Tänä aamuna olin laiska ja sutaisin otsatukan pinnillä pois kasvoiltani. Iltapäivällä koulusta tultuani sormet syyhysivät ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Paloin halusta päästä toteuttamaan päähäni pälkähtänyttä hiusvisiota käytännössä.
Sitten alkaa se kuuluisa peräpään nuoleminen:
Älkää kiltit kultamussukat olko kovin kriittisiä. Kampaus on vasta kokeiluvaiheessa, nopeasti tehty ja viimeistelemättä, sillä aion ottaa nokkaunet vielä tämän iltapäivän aikana, eikä hyvin tehtyä kampausta raaski päiväunien takia rikkoa.
Dodiin, kuvia kehiin.
Ideana oli tehdä faux mohawk -tyyppinen, mutta siistimpi kampaus. En käyttänyt suunnitteluun paljoakaan aikaa, vaan kuuntelin intuitiotani ja se kannatti.
Otsatukkani oli siis jo valmiiksi hieman kohollaan ja taaksepäin pinnillä kiinni.
Tein kaksi poninhäntää, ensimmäisen aivan pään päälle (pikkumyy- tai ballerinakorkeus) ja toisen hieman ensimmäisen alapuolelle, mutta niin ylös, että niska jäi paljaaksi.
Sitten pinneillä ponnareiden päät kiinni niin, että muodostui kolme lenkkiä.
Vahvapitoista lakkaa enemmän kuin kolmen ihmisen tarpeiksi ja TADAA, koko olemus koki ryhdistäytymisen!
Tässä vielä tuo ponnari-pinni-vaihe havainnollistettuna sivulta päin:
Jotta kampauksella kehtaisi lähteä radalle, täytyisi pohjustuksen olla parempi. Esimerkiksi karheutta tuova surffisuihke ei olisi pahitteeksi, kuten ei myöskään tiheäpiikkinen kampa.
Ylimmän poninhännän alle jäi ruma vaakatasoinen jakaus, jonka piilottaminen vaatinee hieman suunnittelua. Lisäksi kampaus kannattaa tehdä hiustenvärisillä kumilenkeillä ja pinneillä, jos haluaa näyttää huolitellulta, toisin kuin minä violetteine ponnareineni...
Ei sille minkään voi, kauniit kampaukset piristävät niin minun kuin läheisteni päivää. Päätä myöten valuva liimaletti tai iänikuinen pikaponnari ei kaunista ketään. Tai no ketään ja ketään, muttei ainakaan minua.
Shellaista thällä khertaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti