Koru-uutisia

Hello friends!

Radiohiljaisuus katkeaa jälleen - no, ainakin hetkeksi. On ollut hirvittävän tapahtumarikas/kiireinen kesä, ja koska säätkin ovat suosineet, kamerani muistikortille on tallentunut kuvia lähinnä kesävaatteisiin pukeutuneista perheenjäsenistä ja ystävistä. (Blogini) onneksi sain heinäkuun kahdelle viimeiselle viikolle paljon töitä, joten vietän tulevien päivien illat tiiviisti kotonani, tukahduttavan kuumaksi käyneessä opiskelijakaksiossa pääkaupunkiseudulla.

On tästä blogitauosta ollut jotain hyötyäkin: olen nimittäin ehtinyt shoppailla jos vaikka mitä :) Avokki ja tilini kate eivät edelleenkään iloitse materiasta innostuvasta luonteenlaadustani, joten siksipä avaudun kaikille kiinnostuneille löydöistäni täällä, internetin ihmemaassa.

* * *

Vaikka anonymiteettini onkin minulle rakas, raotan salailun verhoa sen verran, että paljastan viettäneeni yhden viikon kesästäni kauniissa Mäntyharjun kunnassa, Itä-Suomessa. Vaikka mökkielämä olikin suurimmaksi osaksi asiaankuuluvalla nöyryydellä melko askeettista, en silti onnistunut välttämään materian kutsua kovin pitkään. Tuhlaamisen kiistaton kuningatar (sanon tämän kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, sillä tunnetusti omena ei putoa kauaksi puusta), äitini, sai houkuteltua minut maailman herkullisimpien karjalanpiirakoiden perässä Miekankosken kahvilaan ja Design Puotiin, joista jälkimmäinen koitui kohtalokseni.

Mäntyharjun kotisivuilla kuvaillaan Design Puoti Miekankoskea näin:

"Kymmenettä kesää yksilöllisiä puisia kädentaitotuotteita, kuvataidetta, koruja ja veistoksia.

Perinteistä sepän työtä Miekankosken Pajalta
Avoinna klo 10.30 - 17.00"

Kahvilasta kuutisen karjalanpiirakkaa ostettuamme astuimme varovasti auringonvalossa kylpevään vanhaan puurakennukseen, jossa herttaisen boheemi rouvashenkilö puotiaan pitää. Silmiin osui heti ovelta kymmeniä ja taas kymmeniä puusta veistettyjä eläinhahmoja, jotka eivät oikein makuuni sopineet. Sen sijaan puodin perällä aukesivat myös minun ihastuneiden huokauksieni hanat.

Pöytiin oli aseteltu useita kauniita käsinmaalattuja puukoruja. Yleensä saan puusta tehdyistä hilavitkuttimista negatiivisen mielleyhtymän Aarikkaan ja päiväkodin leikittäjätäteihin, mutta nämä varovasti hippihenkiset korut hivelivät silmiäni todella paljon.

Kiersin kaupan useaan kertaan ja viimeisellä kierroksella näin kattotelineessä roikkuvan akryylimuovisen ristin. Se oli kuin pieni ja edullinen versio Antti Asplundin ristikorusta. Pinkki väri sinetöi ostopäätökseni. Olisin hyppinyt puodista ulos kevyesti kuin heinäsirkka ellei kassalle päästessäni nestehukka olisi tehnyt tepposiaan.

Lopputulema: Suosikaa suomalaista käsityötä. Pitäkää silmänne auki myös maakuntamatkaillessane, sillä aarteet ovat siellä jossain löydettäviksi ja uuteen, rakastavaan kotiin ostettaviksi.

Puss och kram!