Koru-uutisia

Hello friends!

Radiohiljaisuus katkeaa jälleen - no, ainakin hetkeksi. On ollut hirvittävän tapahtumarikas/kiireinen kesä, ja koska säätkin ovat suosineet, kamerani muistikortille on tallentunut kuvia lähinnä kesävaatteisiin pukeutuneista perheenjäsenistä ja ystävistä. (Blogini) onneksi sain heinäkuun kahdelle viimeiselle viikolle paljon töitä, joten vietän tulevien päivien illat tiiviisti kotonani, tukahduttavan kuumaksi käyneessä opiskelijakaksiossa pääkaupunkiseudulla.

On tästä blogitauosta ollut jotain hyötyäkin: olen nimittäin ehtinyt shoppailla jos vaikka mitä :) Avokki ja tilini kate eivät edelleenkään iloitse materiasta innostuvasta luonteenlaadustani, joten siksipä avaudun kaikille kiinnostuneille löydöistäni täällä, internetin ihmemaassa.

* * *

Vaikka anonymiteettini onkin minulle rakas, raotan salailun verhoa sen verran, että paljastan viettäneeni yhden viikon kesästäni kauniissa Mäntyharjun kunnassa, Itä-Suomessa. Vaikka mökkielämä olikin suurimmaksi osaksi asiaankuuluvalla nöyryydellä melko askeettista, en silti onnistunut välttämään materian kutsua kovin pitkään. Tuhlaamisen kiistaton kuningatar (sanon tämän kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, sillä tunnetusti omena ei putoa kauaksi puusta), äitini, sai houkuteltua minut maailman herkullisimpien karjalanpiirakoiden perässä Miekankosken kahvilaan ja Design Puotiin, joista jälkimmäinen koitui kohtalokseni.

Mäntyharjun kotisivuilla kuvaillaan Design Puoti Miekankoskea näin:

"Kymmenettä kesää yksilöllisiä puisia kädentaitotuotteita, kuvataidetta, koruja ja veistoksia.

Perinteistä sepän työtä Miekankosken Pajalta
Avoinna klo 10.30 - 17.00"

Kahvilasta kuutisen karjalanpiirakkaa ostettuamme astuimme varovasti auringonvalossa kylpevään vanhaan puurakennukseen, jossa herttaisen boheemi rouvashenkilö puotiaan pitää. Silmiin osui heti ovelta kymmeniä ja taas kymmeniä puusta veistettyjä eläinhahmoja, jotka eivät oikein makuuni sopineet. Sen sijaan puodin perällä aukesivat myös minun ihastuneiden huokauksieni hanat.

Pöytiin oli aseteltu useita kauniita käsinmaalattuja puukoruja. Yleensä saan puusta tehdyistä hilavitkuttimista negatiivisen mielleyhtymän Aarikkaan ja päiväkodin leikittäjätäteihin, mutta nämä varovasti hippihenkiset korut hivelivät silmiäni todella paljon.

Kiersin kaupan useaan kertaan ja viimeisellä kierroksella näin kattotelineessä roikkuvan akryylimuovisen ristin. Se oli kuin pieni ja edullinen versio Antti Asplundin ristikorusta. Pinkki väri sinetöi ostopäätökseni. Olisin hyppinyt puodista ulos kevyesti kuin heinäsirkka ellei kassalle päästessäni nestehukka olisi tehnyt tepposiaan.

Lopputulema: Suosikaa suomalaista käsityötä. Pitäkää silmänne auki myös maakuntamatkaillessane, sillä aarteet ovat siellä jossain löydettäviksi ja uuteen, rakastavaan kotiin ostettaviksi.

Puss och kram!

Minun Noksuni

Nyt vaihdetaan aihetta ja tyyliä oikein kunnolla.

Tähän asti olen höpötellyt kosmetiikasta ja vaatteista ja netistä ostamisesta, mutta yhden rakkaan osa-alueen olen jättänyt täysin huomioitta. Nimittäin elektroniikan.

Vaikka olenkin nainen, viihde-elektroniikka saa sormeni syyhyämään ja sydämeni nakuttamaan ekstralyöntejä. Naisellisuus tosin näkyy hyvin vahvasti siinä, että mitä pinkimpi kone on, yleensä sen parempi, mutta aivan niin neiti en ole, ettenkö voisi muunkin värisiin sähköleluihin panostaa. Aina ei voi katsoa pelkkää ulkokuorta. Tai voi, muttei kannata.

Tällä kertaa keskitymme matkapuhelimiin aka kännyköihin. Eikä mihin tahansa kapuloihin, vaan uusimpaan rakkauteeni, Nokia N900:ään. Kuvat joudun lainaamaan netistä, koska laturit ja muistikortinlukijat ovat teillä tietämättömillä, mutta yritetään selviytyä urakasta kunnialla silti!

Kuva

Niin. Kun päättää olla hankkimatta uutta luuria, vaivihkaa ylitsepääsemätön houkutus hyppää kuvioihin. Omistin entuudestaan qwerty-puhelimen, E75:n, mutta joitakin teknisiä ominaisuuksia jäi vanhasta luuristani puuttumaan. Ulkoisestikin kapula oli mielestäni jokseenkin juntihkon näköinen. Vaan nytpä mukanani kulkee uusi, kaunis nokialainen, jonka hyviin puoliin pureudun seuraavaksi.

Nokia N900

Kosketusnäyttö 

Kaikissa tähänastisissa puhelimissani on ollut normaali näyttö ja puhelimelle on annettu käskyjä perinteisen näppäimistön avulla. Kosketusnäytöllinen puhelin tuo aivan uuden ulottuvuuden kännykän käyttämiseen: yhteystietoja ei tarvitse selata nuolinäppäimellä alaspäin tai käyttää vaihtoehtoisesti hakua, vaan voi scrollata listaa sormella ja yksinkertaisesti painaa haluamaansa nimeä. Puhelin ehdottaa tallennettujen tietojen perusteella joko puhelua, SMS-viestiä tai sähköpostiviestin lähettämistä. 

Ja onhan näyttö aivan mahdottoman isokokoinenkin! Gotta love it. Vaikka kosketusnäyttöön tottumaton sohaiseekin esimerkiksi puhelinta laukusta kaivaessaan mitä erikoisempia valikkoja auki, ovat "tuhot" olleet tähän mennessä pieniä.

Maemo-käyttöjärjestelmä

Paljon, paljon parempi kuin Symbian! Itse en ole iPhonea päässyt hipelöimään, mutta voin kokemusteni perusteella suositella N900:ää kaikille, jotka haluavat suosia tuttua ja turvallista Noksua, mutta ovat saaneet tarpeekseen Nokian vanhasta käyttiksestä. Tämä on selvä sotahuuto Applelle. 

Ihailen edelleen puhelin käytettävyyttä: mikäli kesken viestin kirjoituksen täytyy käydä vaihtamassa musiikkisoittimessa biisiä, viesti-ikkunan saa vasemmasta yläkulmasta klikkaamalla taka-alalle ilman, että viesti katoaa. Samanaikaisesti puhelimessa voi olla useita sovelluksia auki, enkä ainakaan vielä ole saanut luuria liian monen sovelluksen takia jumiin. 

Useat eri työpöydät vaativat hieman paneutumista ja uudenlaiset valikot haastavat käyttäjän, joten mikäli jo 3310:ssa oli mielestäsi liikaa sovelluksia, pysyttele suosiolla yksinkertaisemmissa malleissa. Mutta ei tämän luurin käyttö mitään ylivoimaista omistautumista vaadi.

Työpöytien pikakuvakkeet, kirjanmerkit ja widgetit

Vaikka N900:ssä on myös hieman tavanomaisempi valikko, josta löytyvät kaikki kamerasta asetuksiin ja kellosta muistiinpanoihin, on hienoa, että käyttäjä voi muokata työpöydät (joita voi olla samanaikaisesti käytössä 1-4) oman näköisikseen. Arvostan sitä, että käytetyimmät numerot ovat vain yhden-kahden painalluksen päässä, joten yksi työpöydistäni on omistettu perheenjäsenteni ja ystävieni yhteystiedoille. Toisella pöydällä ovat kalenteri, josta näen heti seuraavan viikon tapahtumat, sekä musiikkisoitin, jonka saan napsautettua vaivattomasti päälle missä ja milloin vain. Kello, tetris (kulkee nokialaisessa nimellä Blocks) ja pikakuvake kuviin löytyvät kolmannelta pöydältä, ja käytetyimpien nettisivujen linkit neljänneltä työpöydältä.

E75:ssä oli tarjolla kaksi työpöytää, omansa työlle ja vapaa-ajalle. Uusi käyttis mahdollistaa yhä yksilöllisemmän puhelimen muokkauksen ja tästä iso plussa.

Kuva

FM-lähetin

Tähän mennessä ehdottomasti viihdyttävin löytämäni ominaisuus on ollut FM-lähetin, jonka avulla saa siirrettyä esimerkiksi autoradioon musiikkia puhelimesta ilman ärsyttäviä piuhoja. Eikö bileiden musiikkitarjonta miellytä? Mikäli stereoissa on FM-radio, saat omat musiikkisi kajahtamaan ilmoille tuossa tuokiossa. Loistavaa, mahtavaa, erinomaista!

Ulkonäkö

Let's face it - musta on ikuisesti tyylikäs. Niinpä on siis myös N900. Puhelin on kaikin tavoin hienostuneen vähäeleinen, ja liukukannen ansiosta kaikki näppäimet pysyvät näkymättömissä. Myös kameran linssin päälle liukuu oma muovikantensa, joka suojaa naarmuilta. Koko takakansi on mataksi käsiteltyä kevyttä muovia, sillä painavammasta materiaalista valmistettu takaosa lisäisi muutenkin suuren puhelimen massaa melkoisesti. Ainoa miinus minun silmissäni on N900:n laatikkomainen muoto, kulmia olisi voinut hieman pyöristää. Tosin haluaisinko ostaa munamaistakaan kännykkää? Tuskin.